Ranskalaismiehellä on sellainen elämänvoima, että mahanpohjassa tuntuu. Petit'n viehätys ei kuitenkaan perustu vain hänen olemukselleen, vaan myös sille, mitä tapahtui vuonna 1974.
Tuolloin vielä nuorella nuorallakävelijällä oli hurja unelma: kävellä maailman korkeimpien rakennusten välillä nuoralla, suurkaupungin yllä. Ilman turvaverkkoa. Kaupunki oli New York, ja rakennukset World Trade Centerin tornit.
Seurasi kahdeksan kuukauden huolellinen valmistelu. Tehtävä ei ollut yksinkertainen - oli livahdettava WTC:n vartijoiden ohi, ripustettava vaijeri tornista toiseen ja saatava se kestämään tuulen ja rakennusten keinumisen. Rikostovereinaan hänellä oli läheisiä ystäviä.
7. elokuuta 1974 kaikki oli valmista. Yön aikana vaijeri oli saatu paikoilleen, ja aamuseitsemältä Petit otti ensimmäiset askeleensa 400 metrin korkeudessa kaupungin yllä.
Eikä hän pelkästään kävellyt. Hän istui, makoili, puhui yllään lennelleille lokeille, kumarsi polvistuen. Alas kerääntyi ihmisjoukko seuraamaan tätä unenomaista näkyä - itse Petit kuitenkin eli suurinta hetkeään, yksin korkeuksissa, valkeneva aamu taustanaan, kuoleman yläpuolella.
45 minuutin jälkeen poliisi pakotti Petit'n nousemaan pelastushelikopteriin.
James Marsh teki Petit'n kävelystä erinomaisen dokumenttielokuvan Man on Wire (2008). Dokumentti on väkevä ja vakuuttava kuvaus unelmasta, pakkomielteestä ja intohimosta.
Se kertoo, miten monella tapaa voi maailmaa katsella. Miten hetki voi olla ihmistä suurempi, ihminen itseään suurempi. Uskallus, kapina, itsensä haastaminen, johdonmukainen pyrkimys nähdä asiat toisin - siinä on ihmisen matkalippu nuoralle, Philippe Petit'n viereen.
"To me, it's really so simple, that life should be lived on the edge. You have to exercise rebellion. To refuse to tape yourself to the rules, to refuse your own success, to refuse to repeat yourself, to see every day, every year, every idea as a true challenge. Then you will live your life on the tightrope."
- Philippe Petit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti