KIVAJUTTU: Mitä olisikaan voinut olla

"We both purchased owl statues today. You are the classy looking dame in a red dress. I am the mustachioed gentleman. I think we should meet up and discuss further wildlife decor."

Niin kuin muurahaispesän, myös katujen ja kaupunkien pysäyttämätön hurina koostuu toisilleen tuntemattomien rutinoiduista liikkeistä. Jokainen on menossa omaan suuntaansa, jokaisella on oma reittinsä. Vilinässä on kuitenkin välähdyksenomaisia hidastuksia: aina joskus kaksi tuntematonta kohtaa ohimenevässä hetkessä, hetkessä joka on kahdenvälinen ja intiimi, mutta yhtä nopeasti jo mennyt.

Seitinohut hetki voi olla katseenvaihto junassa, auttava ele, ohimenevä kohtaaminen väkijoukossa, tai ehkä vain nopea välähdys toisesta ihmisestä kadulla. Joskus kokemus voi jäädä vain yksipuoliseksi; ujous ajaa yli tahdon sanoa "hei". Hetki syöpyy muistiin koko loppuelämäksi - mutta kuten elokuvissa, ei sen seurauksena ole suurta rakkaustarinaa. Vain ajatus siitä, mitä olisikaan voinut olla.

Oman hetkeni koin Roomassa, täydellisen täyteen ahdatussa metrovaunussa ruuhka-aikaan. Rupattelin ystäväni kanssa suomeksi, kun selkääni vasten liiskaantunut poika pyysi anteeksi nojaamistaan minuun. Vastasin hänelle englanniksi, kunnes ystäväni huomautti pojan olevan suomalainen. Nauroimme, kun samassa olimmekin jo asemalla - vaunun ovet avautuivat ja ihmisjoukko repi pojan erilleen meistä. En nähnyt häntä enää koskaan.

Menettyjä yhteyksiä (ja mahdollisuuksia) etsitään uudelleen jopa lehtien palstoilla. Näitä "missed connections" -ilmoituksia kuvittaja Sophie Blackall käyttää taiteensa lähdemateriaalina, ja julkaisee kuvat blogissaan. Blogin kautta on ehkä joku menetetty yhteys löydettykin uudestaan. Toiveikkaat, toivottomat, hauskat, omituiset, surulliset ja runolliset kuvat tavoittavat kohtaamisten haurauden. Hienovaraisesti ne kysyvät: entä jos jokaiseen hetkeen sisältyy menetetty mahdollisuus?

Yritys kurkottaa kohti tuntematonta (ihmistä) vaatii rohkeutta. Kuinka monta polkua ihmisellä on varaa jättää tarkastamatta?

Kuvittajalta tuskin loppuu lähdemateriaali koskaan.

"You had pink fingernails and got on the Q train at Atlantic (if not Dekalb). I felt an irrational desire to invite you out to dinner. I found you stunningly beautiful, but you'll probably never know. I think you changed trains at Times Square and I watched as you stepped between closing doors and disappeared. If for some reason you check this, It'd be nice to hear from you. Either way, I hope you're well"